Joogaa taivasalla ja muutakin

Oman taloni kasvisaidassa, samoin kuin viereisten talojen kasvisaidoissa, on esimerkiksi  kiinanruusua, ja yleensä punaisena tai valkoisena, joskus harvoin keltaisena ja olen nähnyt sinisenäkin.   Aamulla bongasin myös pinkin kiinanruusun, ja kyllä se oli niin nätti että piti kuvata.

Punaisetkin ovat nättejä.

Alkuviikosta menin hoidattamaan  asioita asuinkaupunkini Holonin kaupungintalolle, mutta se ei onnistunutkaan, koska puuttui joku asiakirja. Ennen kaupungintalosta poistumista katselin aulassa olevaa taidenäyttelyä, vihreän kasvisseinän edessä .  Nämä työt oli maalannut joku joka vasta eläkkeelle mentyään oli alkanut tehdä taidetta.

Kaupungintalon jälkeen menin toiseen paikkaan hoitamaan asioita, mutta en ollut huomannut että se oli sinä päivänä kiinni.  Harmin paikka, mutta tämä opetti että pitää etukäteen katsoa onko joku virallinen toimisto auki vai ei... Otin bussin naapurikaupunkiin  Rishon LeZioniin,   ja päätin vihdoinkin mennä Decathlon-kauppaan. Decathlon on ranskalainen urheiluväline/vaatekauppaketju, jonka menestys perustuu  edullisempiin hintoihin.  Israelin ensimmäinen Decathlon avattiin elokuussa, ja siitä lähtien siellä on ollut sellainen ryntäys, että alussa kaupan piti jopa sulkea ovet pariksi päiväksi koska ihmiset ostivat kaupan tyhjäksi.  Suomessa  Decathlon lanseerasi verkkokaupan pari vuotta sitten, mutta se ei taida enään olla käytössä. Minä olen jo  pitkään halunnut ostaa sieltä  TRX-nauhat, mutta tietenkin tuote oli loppu; se on kuulemma yksi heidän suosituimmista tuotteistaan ja paljon halvempi kuin muualla.  No ehkä se löytyy seuraavalla kerralla.. Kun vielä kävin kuntosalissa ,  olin muutaman kerran TRX-treenissä , ja vaikka koko kroppa oli sen jälkeen kipeä,   olen siitä lähtien halunnut omat TRX-nauhat.

Decathlonin vieressä oli jättimarketti, ja sen edessä tämä hauska   maksikauppakärry.

Kärryn toisella puolella  oli rivi kumkvattipuita, jotka olivat täynnä jo kypsiltä näyttäviä hedelmiä. Mutta pahus, niitä ei päässyt poimimaan sillä yhdellä puolella oli kauppakärryjonot, ja toisella puolella parkkipaikat, ja autot niin puitten edessä että ei mitenkää mahtuisi tuonne noita kumkvatteja poimimaan.

Aikaisin tiistai-aamuna menin ulkojoogaan.  Kodin lähellä olevan liikekeskuksen atrium-pihalla on jo elokuusta lähtien ollut tiistai-aamuisin ilmaiset joogatunnit, mutta vasta tällä viikolla menin mukaan.  Kuntosali tarjosi joogamatot ja joogaohjaajan,  ja olipa kiva joogailla ulkosalla, vaikka  lentokoneet lensivät yläpuolella  ja välillä vieressä porattiinkin (pitivät taukoa kun pyydettiin). Tunnin jooga ulkosalla teki hyvää , ja toivottavasti tämä jatkuu talvellakin.

Marraskuu on taas lämmin

Puiston taatelipuu

Marraskuu on ollut aika lämmin , ja jo ajattelin että onpa epätavallisen lämmintä,  mutta sitten katsoin viime vuoden marraskuun postauksia,  ja silloinkin oli marraskuussa kuivaa ja lämmintä, ja kuun loppupuolella olivat ne kamalat metsäpalot,  jolloin piti pyytää apua muiltakin mailta. Nyt pitää toivoa ettei tässä marraskuussa tapahdu samaa,  sillä  sadetta ei ole näkyvissä, maa on kuivaa ja on aika lämmintä.  Tällä viikolla vielä epätavallisen lämmintä, ja päivälämpötila kiipesi tänään yli hellerajan. Viime vuonna sateet tulivat vasta joulukuussa.

Viime perjantaina poikkesin luomumarkettiin, ja ostin pienen määrän lakua.  En ole varma onko tämä irtolaku suomalaista, mutta ihan hyvää se on.  Minusta on huvittavaa että sitä pidetään täällä terveystuotteena;D  Ostan lakua aika harvoin, sillä se on kai ainoa makeinen mihin minulle tulee himo  kun sitä on kotona, eli en voi lopettaa ennenkuin se on kokonaan syöty....

Meilläpäin alkoi mansikka-aika, sillä perjantaina näin ensimmäiset mansikat kodin lähellä olevassa vihanneskaupassa.  Näin kauden alussa ne ovat vielä kalliita, joten odottelen kunnes niitä saa toreilta kiloittain.

Viikon loppupuolella törmäsin torin lähellä taas Eliseteen,  täällä jo pitkään asuneeseen brasilialaiseen  laulajattareen,  josta olen aiemminkin kertonut täällä blogissa. Eliseten suloinen koira, Mishka, joka on puoliksi maltankoira ja puoliksi pomeranian,  (erittäin onnistunut sekoitus)  oli kassissa, eikä se tainnut lainkaan häiritä Mishkaa.  Elisete on aina tyylikäs, niin tälläkin kertaa.

Tämä kuva ei ole minun ottamani, vaan lainasin sen täältä. Kuvassa näkyy tsekkiläisen arkkitehdin Martin Rajnisin puinen näköalatorni.  Torni on pystytetty Jerusalemiin, ja Rajnis , joka rakastui Jerusalemiin, päätti lahjoittaa tornin kaupungille  Torni  on pystytetty Hansen  Housen  tiloihin, ja  on kai tuolla paikalla seuraavat puoli vuotta. Kiva olisi nähdä näkymät tuolta ylhäältä.

MakroTex :Ympyrä

MakroTexin aiheena on tällä kertaa ympyrä, ja minähän pidän ympyröistä.  Valitsin ympyräkuvaani tämän tarjoilulautaseni, josta pidän paljonkin, mutta harmittelen että vasemman puolen reunassa on rikkoutumia.  Lautanen ei edes ole vanha, mutta se on kaapissa ollut muiden lautasten alla (tilanpuute...)  ja olen kai liian kovakouraisesti lisännyt muita tavaroita tämän päälle.  Oikealla oleva valoisa kohta tulee lampun valosta, kun nyt illalla kuvasin lautasen lampun alla.

Muut MakroTex-ympyrät löytyvät täältä.

Avokaadopuu

Jokunen päivä sitten huomasin että kotikatuni loppupäässä on avokaadopuu, joka on täynnä avokaadoja. Miten tämä on jäänyt minulta huomaamatta, en tiedä, mutta kesällä siinä oli pieniä hedelmiä ja mietin että mikäköhän puu tässä oikein on. Nyt sitten selvisi.  Kotikatuni loppupuoli on umpikuja, ja tämä avokaadopuu on erään omakotitalon pihalla.  Lähellä pihaa jossa kasvaa kyttäämäni pomeranssipuu,  jonka hedelmät eivät vielä ole kypsiä.

Avokaadopuu on aivan omakotitalon pihan laidalla, ja  iso osa puusta on jalkakäytävän  yläpuolella , ja osa ihan viistoaa jalkakäytävää.  Periaatteessa kadun puolella olevia  hedelmiä voi poimia, mutta ovatko nämä avokaadot jo kypsiä?  Kosketellessa tuntuivat kivikovilta, vaikka näyttävätkin valmiilta.

Avokaadot kerätään kypsinä, mutta ei valmiina syötäväksi.  Avokaadot pehmenevät vasta kun ne on irroitettu puusta. Mietin voisinko ehkä poimia yhden ja kokeilla miten kauan menee ennenkuin kivikova avokaado kypsyy, mutta en kuitenkaan poiminut.

Puun avokaadot ovat pyöreitä,  ja todennäköisesti Reed -lajiketta.  Täällä Israelissa Reed -lajikkeen avokaadot ovat valmiina poimittavaksi vasta keväällä,  joten jos olisin nyt poiminut avokaadon tuosta puusta,  se ei todennäköisesti olisi pehmentynyt... Täytyy toivoa ettei kukaan mene tyhmyyksissään poimimaan puusta  vielä kypsymättömiä avokaadoja.  Avokaadon eri lajikkeilla on jokaisella oma kyspymisaikansa , ja tällä hetkellä kaupoista ja toreilta löytyy 4 eri avokaadolajiketta.  Tuo pyöreä Reed on itse asiassa yksi suosikeistani, koska hedelmälihan saa niin helposti irrotettua kuoresta.

Marraskuun alkua

Lokakuun loppupuolella , taisi olla sunnuntaina, heräsin siihen että vesipisaroita tuli naamalleni. Ikkuna on sänkyni yläpuolella, ja kaihtimet olivat auki, ja satoi viistoon.  Sadetta tuli voimalla  mutta vain muutaman minuutin ajan; mutta kuitenkin niin että tuli lätäköitä, Sen jälkeen ei sadetta ole näkynyt vaikka sitä välillä taas luvattiinkin.

Päiväsaikaan on vielä lämmintä:  hieman hellerajan tuntumassa  mutta ei kuitenkaan enään paljon sen yli.  Keskellä viikkoa otin vihdoinkin ohuen välipeittoni esille,  mutta   vielä on  hieman lämmintä sitä varten öisin.

Mary ja Bambi keväällä Tel Avivissa

Muutama päivä sitten sain meiliä rakkaalta ystävältäni Maryltä, jonka tapasin joskus 7 vuotta sitten mammografiaklinikalla, ja meistä tuli hyviä ystäviä suuresta ikäerosta huolimatta.  Mary on aina tullut tänne marraskuun aikoihin, ja lähtenyt takaisin Yhdysvaltoihin kesän alussa. Mary on ollut minulle paitsi ystävä myös hieman "äiti" täällä.  Mary kirjoitti että  hän ei enään pääse tulemaan tänne terveydentilansa vuoksi,  ja että hänen torin lähellä oleva asuntonsa on myynnissä.  Tulin tästä todella surulliseksi,  sillä tämä tarkoittaa ettemme kai enään  näe toisiamme. 

Tällä viikolla huomasin että kumkvatit alkavat olla kypsiä. Tämä puu on torin viereisen kävelykadun erään talon edustalla.

Eilen alkoi taas viikonlopun kestävä kansainvälinen ruokatori Tel Avivin entisen vanhan pääbussiaseman uudistetulla aukiolla. Tässä katu sen edessä , ja katukin uudistettiin täysin.  Tällä kertaa ruokatori keskittyy aasialaiseen ruokaan, ja tapahtuman piti alkaa klo 17. No ketään ei päästetty sisälle kuin vasta 17.20 , ja siinä välissä oli tullut jo pimeää  mikä harmitti.

Hierontakin kuului ruokatorin ohjelmistoon, mutta tässä taisi olla kyse aasialaisesta hieronnasta .

En tiedä mitä kaktukset tekivät ruokatorilla.

Pitkän odotuksen jälkeen oli jo vähän liian pimeää kuvaamiselle, ja ihmisiä ryntäsi ruokakojujen eteen niin että sain  otettua vain muutaman kuvan. Elävää musiikkiakin olisi tuolla ollut mutta en jäänyt sitä odottelemaan. 

Aukion viereisen kadun päässä on matala rakennus, joka oli kauan sitten bussiterminaali, ja nyt poliisiasema. Tämän kadun varrella on ollut ikävä kävellä iltaisin siellä olleiden laittomien bordellien ja lukuisten narkomaanien ja muiden laitapuolen kulkijoiden vuoksi. Uudistettu katu sekä poliisiaseman tulo tuonne on tainnut karkoittaa bordellit kauemmaksi...  Tälle alueelle on hyväksytty uusi rakennussuunnitelma, ja kaava siitä oli näkyvissä ruokatoriaukiolla.  Tornitaloja ja muuta,  eli alueen muutos täysin erilaiseksi mitä en välttämättä pidä täysin hyvänä asiana.  

Kauppoja kadun toisella puolella. Iso osa alueen asukkaista on köyhiä, ja  koostuu paikallisten lisäksi  Eritrean ja Sudanin pakolaisista , filippiiniläisistä  ja muista maista tulleista. Pidän alueesta koska se on ikäänkuin matka jonnekin muualle, joten toivon että rakennussuunnitelmien täytäntöönpano kestää vielä monta vuotta.

Katse bussipysäkiltä.

Ehkä jo viilenee

Viime viikon loppupuolella Tel Avivin satama-alueella

Meilläkin siirrettiin kelloja tunti taaksepäin  viime yönä, eli edelleenkin olemme täällä samassa ajassa kuin Suomessa.  Nyt kun  pimeä tulee aikaisemmin,  niin alkaa jo hieman tuntua talvisemmalta, vaikka päivälämpötilat yhä ovat pysytelleet hellerajan yläpuolella,  ja vaikka edelleenkin nukun vain pelkällä lakanalla ,  joka toistaiseksi toimii peittona.  Eiliseksi oli luvattu sadetta,  ja aamulla oli kovin pilvistä, mutta tippaakaan ei tullut omalla alueellani vaikka muissa paikoissa satoi hieman. No ehkä marraskuussa tulee sadetta...

Aamulla kävelin taas tämän vaatekaupan , jossa asuu kissa, ohitse. Kissa ei tainnut oikein pitää  kuvaamisesta ; sillä oli hieman tuima ilme kun otin puhelimeni esille.  Kissa asuu kaupassa; kauppa on iso ja avara, ja sillä on siellä oma ruokakuppi ja kai kissanvessakin.  Omistajalla , joka näkyy takana, on kassapöydällä  keräyslipas eläimille, ja pöydältä voi ottaa vegaaniliiton reseptilehtisen. Mukava kauppias siinä mielessä:)

Kissoja oli myös eläinkaupan ulkopuolella, kun menin torstaina  kaupan lähellä olevan klinikan kirurgille.    Kissoille oli laitettu ulos ruokaa ja juomaa, mutta minä tulin kirurgin vastaanotolta pettyneenä:  kun kaaduin lähes tasan puoli vuotta  sitten rappusissa, sain vasempaan sääreen  hematooman, joka tuntui ihon alaiselta , särkevältä patilta.  Ortopedi lähetti ultraäänikuvaukseen, ja ehdotti että menen näyttämään pattia kirurgille . Kirurgi lähetti uudestaan ultraäänikuvaukseen (siinä välissä kului muutama kuukausi) ja pyysi tilaamaan uuden ajan. Koska seuraavan ultran tulos oli parempi, peruutin kirurgin ajan, mutta patti koveni ja oli kosketusarka.  Nyt sitten kirurgi sanoi että minun pitäisi mennä ortopedille! Mutta ortopedi lähetti kirurgille, eli tunsin olevaní jonkinlainen ping pong -pallo.  No , sain sentään uuden lähetteen ultraäänikuvaukseen...

Talon kuva on otettu bussista sen seistessä liikennevaloissa.

Tätä kuvatessa bussi taisi jo liikkua..

Kotikadun naapurin Evelynin kotitalon edusta uusittiin, ja pidän paljon näistä puupaneeleista.  Rappusetkin uusittiin. Tuollaiset puupaneelit  olisivat kivat minunkin kotitaloni edustassa, mutta meillä ei ole rappusia ulko-oven edessä.  Evelynin Kai mopsi oli auto-onnettomuudessa  viime viikolla: ihan omistajan oma vika koska antoi koiran kulkea ilman hihnaa, vaikka  olin usein varoittanut että voi sattua jotain. Auto tönäisi Kai ressua niin että sen toinen etujalka jouduttiin leikkaamaan, ja kylkikin oli hieman kosketusarka.  Kun menin katsomaan Kaita seuraavana päivänä,  se nilkutti vaivalloisena ja se katse: melkein tuli itku pelkästä Kain katseesta. Eilen Kai kuitenkin voi jo paljon paremmin , ja tikit poistettiin tänään. Evelyn oppi tuosta jotain ,  ja osti Kaille uuden,  pitkän talutushihnan.

Mukavaa kuun loppua kaikille:)

Genetsaretinjärvellä sekä vierailu turkkilaisten lentäjien muistomerkillä

Kun eksäni alkuvuodesta  palasi tänne Israeliin,  lähetti hän Yhdysvalloista tänne rakkaan vesiskootterinsa. Vesi  on aina ollut hänelle hyvin tärkeä elementti,  ja kun asuimme täällä yhdessä hieman yli vuoden , ennen Venezuelaa ja Yhdysvaltoja, oli hänellä Genetsaretinjärvellä iso moottorivene; yhteisomistuksessa ystävän kanssa, Silloin kävimmekin usein ajelemassa sillä järvellä.  R ajaa joka  sunnuntai järvelle ajamaan vesiskootteriaan,  ja on usein pyytänyt mukaan,  mutta eilen sitten lähdin, sillä tuntui että flunssasta oli vain pienet rippeet jäljellä.

Kun lähdimme luotani oli joka paikassa ihan kamalat ruuhkat, ehkä  myös sen vuoksi että yliopistojen ja muiden opistojen lukuvuosi alkoi eilen.  Ruuhkissa kului todella paljon aikaa,  joten R. päätti ajaa Samarian vuoristoalueen kautta Genetsaretin järvelle. Tuo alue on Länsirantaa , ja kuuluu alueelle C.  Autoja yksikaistaisella tiellä tuli vain harvakseen vastaan.  Matkan varrella ohitimme monta beduiinien asuinaluetta.  Tämän lammas&vuohilauman nähdessämme pysähdyimme hetkeksi. Mitäköhän nuo oikein syövät tuolla? Nyt on vielä niin kuivaa koska sateet eivät vielä ole alkaneet. Talvellahan nämä vuoret ovat kauniin vihreitä,  toisin kuin nyt.

Lammaspaimenella oli myös aasi.

Ja tietysti paimenkoiria.  Nuo vuoret ovat näin paljainakin upea näky, etenkin kaukaa katsottuna.

Sitten maisema muuttui vehreämmän  näköiseksi laaksoksi, ja ohitimme  Beit Sheanin kaupungin.  Jossain vaiheessa pysähdyimme ostamaan juotavaa . ja siellä otin tämän kuvan. Vuoret tässä ovat Golanin kukkuloita.

Sitten tulimmekin järvelle; lähelle Ein Gevin kibbutsia, paikkaan jossa R säilöö vesiskootteriaan.  Genetsaretin järven pinta on viimeisten vuosien vähäsateisten talvien vuoksi painunut matalaksi: tässä kuvassa näkyvä kivinen ranta oli ennen järven alla.

Sitten R lähtikin liikkeelle vesiskootterinsa kanssa.  Hieman myöhemmin pääsin mukaan parille kierrokselle , ja olipa jännää.   Vesiskootterin vauhti on aika hurja, mutta välillä pysähdyimme ihailemaan maisemia, ja ajoimme toiselle puolelle katsomaan järveltä  Tiberiaksen kaupunkia.

Välillä R antoi kyydin paikassa työskentelevälle nuorukaiselle, joka oli siitä ihan innoissaan.  Tuolla muuten oli hyvin  lämmintä, ja vesikin oli tosi lämmintä. Minun puolesta olisi saanut olla hieman viileämpää,  mutta tällä alueella ei edes ole mitään kunnon talvea. Välillä oli hieman pitkäveteistä kun R huristeli järvellä,  mutta löysin rannalta monta simpukankuorta,  joita poimin mukaani. Järvellä ei ollut meidän lisäksemme yhtäkään venettä , ja järven pintakin oli täysin tyyni. Miten mukavaa kun tuolla on noin tyhjää, toisin kuin vielä muutama viikko sitten pyhien aikana.

Kun vesiskootteri oli vedetty takaisin varastopaikkaansa,  jäimme juttelemaan skootteria vartioivan Kevinin kanssa , joka on tserkessi.  Kevin asuu rannan tuntumassa 3 koiransa kanssa, ja  eipä ole hullumpi paikka herätä aamuisin järven rannan vierellä. Hänellä oli vieraanaan punatukkainen englantilainen  Josephine, jolla on myös israelilaisia juuria, äitinsä kautta. Josephine kertoi olevansa  näyttelijä,  ja suurin saavutus tähän saakka on ollut pikkuruinen yhden lauseen osa Game of Thrones-sarjassa,  Kun lähdimme tuolta oli Josephine aika lailla humalassa, mikä hieman huolestutti, mutta toivottavasti  hän selvisi siitä Kevinin avulla...

Kotimatkan varrella  pysähdyimme kahden vuonna 1914 täällä koneittensa kanssa pudonneen turkkilaisen lentäjän muistopaikalla.  Muistopaikalla liehuu Turkin lippu, ja toisella puolella, joka ei mahtunut mukaan kuvaan  , Israelin lippu.

Vuonna 1914 Palestiinan alue (nykyinen Israel sekä Länsiranta) oli vielä ottomaanien hallussa.. Sulttaani päätti lähettää mitä kokeneimman turkkilaisen lentäjän (Fethi Bay, jonka mukaan Fethiyen kaupunki on nimetty) sekä perämiehen (Sadik Bey ) lennolle Istanbulista Kairoon ja Alexandriaan : Beirutin , Damaskoksen ja Jerusalemin kautta.  Lennon tarkoitus oli osoittaa  että turkkilaiset lentäjät voivat lentää pitkiäkin lentoja, ja samalla palauttaa kuolemankielissä olevan  ottomaanien imperiumin  kunnia. Samalla lennolla oli tarkoitus myös lähettää ensimmäinen ottomaanien lentoposti.

Istanbulista lähdettiin lentoon helmikuussa 1914  ranskalaisella Bleriot XI yksimoottorisella  lentokoneella. Lentokoneita oli kaksi , mutta koneet menettivät pian yhteyden toisiinsa.    Tuohon aikaan koneet olivat vielä aika heiveröisiä, ja tarvitsivat aina välillä tankkausta. Toinen koneista lähes törmäsi vuoreen  sumuisessa säässä ,  ja toisen koneen piti jäädä Damaskokseen korjausta varten . Fethi Beyn koneen saapumista odotettiin  Jerusalemissa , jonne  kone ei koskaan saapunut .

Fethi Bey ja Sadik Bey eivät olleet tietoisia  Genetsaretinjärven voimakkaista talvituulista , ja kun kone lensi järven itäistä rantaa pitkin,  voimakkaat tuulet heiluttelivat konetta. Tuulet irroittivat koneen siipiä yhdistävät nupit, ja kone iskeytyi maahan alueella , jossa nykyään on entinen Haonin kibutsi. Fethi ja Sadik olivat ottomaanien ilmavoimien ensimmäiset menetykset,  ja heitä juhlittiin  Turkissa sankareina. Lentäjien ruumiit vietiin Damaskokseen,  jossa heidät on haudattu Umaijadi moskeijan  vieressä olevaan mausoleumiin.

Hieman myöhemmin ottomaani-insinöörit pystyttivät lentäjille obeliskimuistomerkin. Ottomaanien valtakunnan kukistuttua muistomerkki unohtui.  Yerach Paran, historioitsija entisessä   Haonin kibutsissa (velkojen vuoksi se ei enään ole kibutsi) , kiinnostui muistopaikan historiasta.  Hän alkoi huolehtia muistopaikasta , istutti puita sen viereen  ja kävi kastelemassa kasveja. Hän myös kirjoitti Turkin Tel Avivin suurlähetystölle, mutta sai odotella vastausta aika pitkään. Vuotta myöhemmin suurlähetystöstä tuli viesti että he haluavat nähdä muistomerkin. Turkin suurlähettilään edustaja liikuttui näkemästään,  ja pyysi Parania piirtämään suunnittelemansa pienen puutarhan kaavan, ja lupasi myös lähettää rahaa sitä varten.   Rahan avulla Paran pystyi rakentamaan korokkeen  obeliskin ympärille . Paran teki kaiken itse: hän istutti lisää puita , sekä ihmeköynnöksiä Turkin lipun väreissä.

Tieto Paranin työstä muistomerkin hyväksi levisi, ja Turkin ilmavoimien päällikkö tuli katsomaan muistomerkkiä. Myöhemmin Turkista tuotiin kaksi kotkapatsasta  jotka nyt seisovat korokkeen molemmilla puolilla.  Muistomerkiltä on upea näkymä Genetsaretin järvelle (ensimmäinen  kuva). Olipa tällä muistomerkillä mielenkiintoinen historia.