Alkaa olla jo kuuma

Nisperopuu 
erään talon pihalla 

Täällä alkaa jo olla aika lämmintä,ja yönkin lämpötilat ovat muutamana yönä olleet jo yli 20 asteen. Olen kai maininnut täällä aiemmin että yli 18 C lämpö on minulle liian lämmintä.

Mutta viime viikon alussa saimme "takatalven".  Tosi lämpimien aavikkotuulipäivien jälkeen viime viikon maanantai-iltana alkoi kunnolla ukkostaa, salamoida ja sataa. Muutama päivä senkin jälkeen tuli taivaalta tippoja, ja se oli nyt takuulla siinä, eli ei enää sateita ennen seuraavaa talvea. En muista tuollaista säätä huhtikuussa, mutta se yllätti mukavalla tavalla.

2 viikkoa sitten kävin matkamessuilla. Täällähän ei nyt ole kuin minimaalisen vähän turismia, mikä on kauhea isku tärkeälle elinkeinolle täällä. Yleensä näillä messuilla on ollut osastoja eri maista yli 40, mutta nyt vain 12, mutta järjestäjien mielestä oli kuitenkin tärkeää järjestää messut. Tässä kuvassa kalligrafiamestarit Etelä-Koreasta. Sain oman nimeni koreankielellä kirjoitettuna.

Tässä nimeni koreankielellä, mutta en ole varma onko tämä oikeinpäin.

Korean osasto oli muutenkin mukava, ja pelasin tuota kuvassa näkyvää puista flipper-peliä, ja voitin jonkun paperisen koottavan jutun,jota en osaa koota,kun ohjeet koreaksi. . En tiedä oliko messut lainkaan avoinna tällä kertaa laajalle yleisölle, mutta itse olin saanut kutsun messuille.

Azerbaidzhanin  osastolla. Myös täkäläisen matkailualan osastoja oli vähemmän kuin aikaisemmin.

Tästä olisi saanut donitsin, mutta en ole erityisesti munkkien tai donitsien ystävä.

Tserkessien edustajia on aina esiintymässä matkamessuilla.Tserkesseillä on täällä kaksi kylää,molemmat pohjoisessa Israelissa.

Kuvasin tauolla olleen soittajan,joka huomasi sen ja hymyili.

Viime viikolla vein myös lainakoirani Shadowin takaisin kotiin.

Kävin suuressa valokuvanäyttelyssä, joka on kauppakeskuksen alakerrassa sekä katolla.

Kuvia oli paljon ,mutta viime vuonna  oli paljon enemmän.

Täkäläisten kuvien pääteemoina oli tällä kertaa lokakuun tapahtumat sekä lukuisat täkäläiset avustusjärjestöt, jotka toimivat täällä sekä ulkomailla  .

Aurinko paistoi  todella kirkkaasti, ja otin vain muutaman kuvan. Tässä entisen vapaaehtoispaikkani "Save a Child's Heart" järjestön kuvia.

Ulkomaalaisten kuvaajien kohdalla pysähdyin katsomaan  kuvia Pohjois-Koreasta, sellaisia näkee harvemmin.

Lisää kuvia Pohjois-Korean ihmisistä.

Viime viikonloppuna huolenaiheena oli Iranin hyökkäys tänne; valtava hyökkäys, joka onneksi onnistuttiin torjumaan lähes kokonaan.  Luin nettilehdestä että olisi hyvä varata ruokaa,  juomaa,paristoja ym. 3 päiväksi, mikä taas sai monet ihmiset  hamstraamaan kaupoista tavaraa. Sinä yönä otin melatoniinitabletin, nukuin hyvin enkä kuullut mitään, mutta hälytykset olivatkin Jerusalemissa, pohjoisessa sekä etelässä eikä onneki omalla alueellani. Eniten pelkäsin sitä että joutuisi menemään keskellä  yötä talon pommisuojaan, sillä se on aika epäviihtyisä kuten kuvastakin näkyy.  Talomme on yli 50 vuotta vanha, eikä silloin vielä  rakennettu pakollisia turvahuoneita asuntoihin .

Lasten murkkaus pommisuojassa. Onneksi ei tullut tarvetta viettää tuolla aikaa.

Irtiotto pohjoisessa

Syklaamit kukkivat keväällä

Oho,yli kuukausi viimeisestä postauksestani...Silloin olin vielä suhteellisen heikossa kunnossa, vatsataudin ja sitä seuranneen  flunssan johdosta.Nyt olen vihdoinkin ok,  ja voimat palanneet. Viimeksi helmikuun postauksessa kerroin että olo parempi,mutta kesti melkein maaliskuun  alkuun,   ennenkuin  tuntui että nyt olo normaali. (vasenta olkapäätä lukuunottamatta)

Eksä on jo pitkään pyytänyt minua vierailulle hänen vapaa-ajan asuntoonsa  Tiberaksessa.Hän viettää siellä muttaman päivän joka toinen viikko.Maaliskuun alkupuolella matkustin sitten vihdoinkin Tiberiakseen. Bussimatka kestää suurinpiirtein  2 tuntia,  ja kuukausikortillani voin matkustaa  bussilla 225 kilometrin etäisyydelle, eli lähes koko maahan paitsi Eilatin kaupunkiin . 

Eksän asuntoon kuuluu myös aidattu katto,ja sieltä näkee hyvin Genetsaretin järven sekä sen takana olevat vuoret. Lähdin kotoa aikaisin,ja saavuin myös perille aikaisin, mutta matka eksän asuntoon kesti ikuisuuden, kamalien liikenneruuhkien vuoksi. Tiberias ei ole kovin suuri kaupunki; asukkaita on normaalisti 50 000 henkeä, mutta nyt siellä on 45 000 väliaikaista, ,aivan pohjoisesta evakoitua asukasta ,Hizbullahin ohjusten vuoksi. Väliaikaiset asukkaat ovat täyttäneet kaikki Tiberiaksen hotellit. Voi vain kuvitella millaisia ruuhkia syntyy kun kaupungin väkiluku yhtäkkiä  nousee lähes kaksinkertaiseksi.Tiberias on turvallinen, joten siellä ei tarvitse pelätä ohjuksia. Hotellit joka puolella täällä täynnä kodeistaan evakuoituja ihmisiä,pohjoisesta sekä etelästä, poissa ohjusten tieltä, tai koska kodit tuhottu, kuten etelän kibbutseissa ,Gazan rajan lähellä, yhteensä  suunnilleen 200 000 henkeä 

Sisäänkäynti Rob Roy-paikkaan.

Eksä ehdotti että menemme Jordan-virran alueelle. Siellä on jonkinlainen intiaaniteemainen paikka, joka oli auki, mutta kaikki ruokapaikat ym.siellå olivat kiinni.

Aika hieno toteemipaalu.

Eikös tästä selviä että vessa on lähellä🤣

Alueella oli paljon erilaisia lintuja, joille tarjottiinn aamiainen juuri kun olimme siellä.

Kahvinkeittäjää ei näkynyt....

Kanooteillakaan ei päässyt liikkumaan. 2 kanoottia oli yhdistetty keskenään.

Tämmöinenkin löytyi tuolta.

Tuo pyöreä rakennelma on kyyhkysten koti.

Sieltä jatkoimme kävelyä Jordan-virran reunaa pitkin. Oli lämmin päivä, kevät oli selvästi alkanut, ja ihmisiä oli paljon, sillä oli kunnallisvaalit ja vapaapäivä.  Alueella kasvoi runsaasti villisinappia, jota poimin salaattia varten. Täällä omalla suunnallani en ole harmikseni.löytänyt villisinappia.

Poimin myös kamomillaa, jota kasvaa tuolla villikasvina, ja vasta myöhemmin huomasin että se onkin rauhoitettu  kasvi...

Näkyi että oli lämmintä...

Seuraavana aamuna nousimme aikaisin, ja menimme juomaan aamukahvit katolle auringonnousun aikaan. Aamulla aikaisin oli hieman kylmää, mutta päivällä lämmintä.

Ajoimme erääseen kohteeseen, joka ei ollutkaan auki, ja matkalla  näin Kvuzat Kinneret-kibbutsin kohdalla kyltin ,jossa luki että kibbutsissa maan suurin taatelikauppa. Taatelien ja taatelituotteiden lisäksi  tuolla oli vaikka mitä, ja olisin hyvin voinut viettää tuolla muutaman tunnin.

Kibbutsin alueella viljellään peräti 7 eri taatelilajiketta. Taateleita sai maistaa, ja kun kaikki eri lajikkeet oli maisteltu, eksä osti  2 rasiaa Deglet Noor-taateleita, joissa vähemmän sokeria kuin tutuissa Medjool-taateleissa, mutta ovat silti makeita. Deglet Noor-taateleita viljellään  Lähi-idässä sekä Kaliforniassa, Yhdysvalloissa.

Sain rasiallisen kotiin vietäväksi.

Ehdimme vielä pysähtyä hautausmaalle, jonne haudattu monta tunnettua ihmistä täällä. Etsimme erään runoilijan hautaa,mutta emme löytäneet sitä. Niin kaunis hautausmaa, ja mikä upea näkymä sieltä Genetsaret-järvelle. Runoilijan, jonka hautaa emme löytäneet, eräs teos on myös ilmestynyt suomeksi.

Tiberiaksen pikkuinen tori.Kunnallisvaalien vuoksi monet
kojut olivat kiinni.

Sitten olikin aika pakata reppuni, ja matkustaa bussilla takaisin kotiin(2 bussilla..).Eksä jäi Tiberiakseen vielä päiväksi.

Lyhyt irtiotto teki kyllä hyvää, kaiken sairastamisen jälkeen.😁

Sadekausi

Meidän talon näkymä ulko-ovelta

Tammikuun loppupuolella sää vihdoinkin kylmeni, ja tuli tarve talvitakille ja kaulaliinalle. Samalla alkoi lähes 2 viikkoa kestänyt jokapäiväinen sade, ja 2 viikossa sadetta tuli enemmän kuin talvella yleensä täällä.  Kumisaappaille tuli paljon käyttöä. Muutama päivä sitten runsaat sateet loppuivat, sää lämpeni ja on vain aurinkoista.

Olo alkoi jo olla parempi sen pitkäkestoisen mahabakteerin jälkeen, ja kävin kerran viikossa fysioterapiassa ja muutamia kertoja kaupungilla. Kävin myös IKEAssa, sillä teki mieli näkkileipää ja Kallen kaviaaria. Kuvassa täkäläisten Ikeoiden standardiaamiaisesta, jonka hinta euroissa suurinpiirtein 2.5 euroa. Eniten tykkään tuolla kahvista, joka  tulee tosi laadukkaista automaateista,  ja kahvia saa santsata niin paljoin kuin haluaa. Valitsen yleensä vahvan capuccinon. Koska en vieläkään ollut täysin hyväkuntoinen, en kiertänyt Ikean yläkertaa, vaan menin suoraan ostamaan näkkäriä ja Kallen kaviaaria, mitä löytyikin.Aina ei löydy.

Tulitrumpetti

Yritin kävellä mahdollisimman  paljon, mutta loppuviikkoa kohti kävely alkoi tuntua raskaalta , mitä ihmettelin. 

Viikko sitten perjantaina  olisi taas ollut kerran kuussa tapahtuva sapatti-ilta entisen hoitolapseni Liamin luona.  Jokainen tuo jotain syötävää, josta sovitaan etukäteen, ja minä lupasin tuoda kakun. Olin päivää ennen leiponut  kuvan banaanikakun.  Jossain vaiheessa aloin tuntea kauheaa väsymystä, ja soitin Liamin vanhemmille etten voikaan tulla heille. Kakku oli kakkukuvussa, ja kun yritin siirtää kakun kakkukuvusta lautaselle , (kosteahko kakku..) kakku putosi lattialle. Sinne meni kakku.

Lauantaina ja sunnuntaina väsymys jatkui, mutta maanantaina alkoi kunnon flunssa. Harmikseni oli pakko perua viikottainen fysioterapia. Olin ensimmäiset päivät tosi kipeä, mutta tänään alkoi tuntua paremmalta, joten enköhän ole ensi viikolla taas kunnossa.

Hyvää viikonloppua💐

Mitä jos .

Kissa ompelukaupan edessä.Hyvä sisäänheittäjä..

Mitä jos-ajatus tuhosi yhtenä yönä yöuneni melkein kokonaan. Luin kuinka Hamasin terroristeiltä löydetyistä asiakirjoista ilmeni että heillä oli tarkoitus edetä keskiseen Israeliin, ja ottaa siellä panttivankeja, joihin kiinnitettäisiin räjähteitä.  Näin jo kauhukuvia siitä miten joku Hamasin tyyppi yrittäisi pakolla avata oveni. No onneksi sellaista ei tapahtunut omalla alueellani, ja onneksi on purkki  melatoniinia...

Sota ikävä kyllä jatkuu, ja on vaikeaa molemmille puolille.  Tosin  tätä kirjoittaessa on väliaikainen tulitauko, jonka haluaisin jatkuvan, mutta en haluaisi  kokea uudestaan Hamasilta tulevaa uhkaa....Täällä lähes jokainen tuntee jonkun joka tapettiin tai kaapattiin, ja minäkin tunnen naisen,jonka poika ammuttiin kotiinsa kibbutsissa.

Toissa viikolla asuinkaupunkini Holonin uudemman keskustan aukiolle oli katettu pitkä pöytä Gazaan kaapatuille ihmisille.Pöytä-installaatio oli täällä muutaman  päivän ajan, ja jatkoi sitten toiseen kaupunkiin. Jokaisessa tuolissa oli kaapatun kuva sekä nimi.

Kaapattujen lasten leikkikenttä, ja jokaisessa ämpärissä kaapatun lapsen nimi. Nythän osa lapsista päässyt takaisin kotiin, mutta monta vielä Hamasin jossain piilottamina, maan alla. 

Jos ensimmäisinä viikkoina oli ilmahälytyksiä ja pamauksia joka päivä niin nyt niitä on vähemmän.

Parina päivänä satoi kunnolla.  ja oli kova tuuli. Kuvan tytön ilmapallot  meinasi karata käsistä ,kovan tuulen vuoksi.

Luonto on ihmeellinen💚Kaikki tämä vihreys ilmestyi 2 päivää kovan sateen jälkeen, pitkän kuivuuden jälkeen. Myös sää on nyt mukavempi:aamut ja illat mukavan viileitä ,mutta päiväsaikaan edelleenkin lämmintä, mutta ei niin että hikoilisi. Yöllä on viileää mutta ei kylmää, ja peittoni on sellainen mitä täällä kutsutaan kesäpeitoksi....

Viime perjantaina sain vihdoinkin ostettua astmalääkkeet.Edellisenä perjantaina menin keskustaan, jossa sairaskassani apteekki, mutta se olikin kiinni,koska heillä ei turvahuonetta siellä. Otin bussin Tel Aviviin , jossa sairaskassallani suuri klinikka, mutta se olikin kiinni perjantaisin. Suuri klinikka asuinkaupungissani oli onneksi nyt auki perjantaina. Päätin kävellä klinikasta  keskustaan kahden pääkadun välissä.olevan puiston kautta. Aika hyvä ulkokuntosali tuolla.

Puiston varrella aina joku julistetaidenäyttely.Nyt oli värikkäitä satuhahmoja.

Ensimmäistä kertaa näin tällaisen polkupyörän korjaustelineen.

Hauska istumapaikka lapsille.

Puistokissoja.

Vessa on hyvä olla puistossa, hädän tullessa...

Alan vähitellen lähestyä keskustan aluetta.

Hanukka eli valon juhla lähestyy ,joulukuun alkupuolella, ja siihen kuuluvat munkit. En ole niin munkkien ystävä ja ainoa munkki mistä olen koskaan pitänyt on munkkipossu.

Joulukoristeet olivat ilmestyneet suureen halpiskauppaan.

Mukavaa marraskuun loppuaikaa🎄