perjantai 16. helmikuuta 2018

Luonto kukkii ja oli blogisynttäritkin

Aloe arborescens ,jota englanniksi kutsutaan myös kynttelikköaloeksi,kukkii vielä
Muistin että blogini täyttää vuosia tässä kuussa, ja tosiaankin: helmikuun 5.  päivä vuonna 2009 kirjoitin täällä ensimmäisen postaukseni, sen jälkeen kun halusin erotella ruokablogista muut kuin ruokaan liittyvät postaukset. Tämä blogi siis täytti  viime toissa viikolla 9 vuotta:)
Luonto kukkii nyt kunnolla ,  ja tästä pitää nauttia nyt kunnolla niin kauan kuin sitä kestää. Tämä talvi on ollut aika  olematon talvi,  ehkä lämpimin ikinä, ja vaatefirmoille tämä talvi on ollut katastrofi kun ihmiset eivät ole ostaneet talvivaatteita.  Onkohan tännepäin enään tulossa viileämpiä talvia kuten ennen.,,,aika epätodennäköistä.
Tässä lähistölläni unikkoja näkee siellä sun täällä vihreän seassa, ja  tuo punainen väri on niin kaunis.
Kodin lähellä olevan kaktuspuiston ulkopuolella kasvavaan opuntiakaktukseen on tullut hedelmiä. Viime vuodesta viisastuneena en nyt koskenut hedelmiin (näyttää siltä kuin ei olisi piikkejä mutta ne piikit ovat siellä!) vaan vain kuvasin.  Sitäpaitsi tämän lajikkeen kaktushedelmät eivät ole erityisen hyvänmakuisia, mutta halkaistun kaktushedelmän väri on vielä kauniimpi kuin kuoren väri.
Kodin lähellä on omakotialue, ja erään omakotitalon aidan vieressä kasvaa täynnä  hedelmiä olevia kumkvattipuita.  Hedelmiä putoilee jo maahan, ja näyttää siltä kuin omistajat eivät näitä syö, ja minä taas ottaisin nuo hedelmät mielelläni. Mutta en tunne asukkaita, enkä ole siellä ohi mennessäni edes nähnyt ketään. Muutama oksa sen sijaan kasvoi kadun puolella, ja niistä poimin muutaman kumkvatin.
Viime lauantaina menimme aamukävelylle koirien kanssa saman kadun naapurin kanssa, ja löysimme kumkvattipuun joka kasvoi kokonaan tien puolella,  ja siitä poimin kaikki jäljellä olevat hedelmät.  Olivat ihania, ja siemenettömiä.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Harry Potterin hauta ja muita havaintoja

Tiesittekö että Harry Potter on haudattu Brittiläisen Kansainyhteisön sotahautausmaalle Ramlan kaupungissa?  On varmaankin täysi sattuma että J.K. Rowling valitsi tuon nimen kirjojensa niin suositulle hahmolle.  Oikea Harry Potter kuoli vain 19 vuoden ikäisenä  Hebronissa, vuonna 1939. Potter jätti kotinsa Kidderminsterissä  vuonna 1938, liittyäkseen brittiarmeijaan. Hän oli silloin vain 17-vuotias, ja valehteli ikänsä  jotta pääsisi armeijaan. Miten surullista että innokkaan sotilaan elämä päättyi niin aikaisin.
Brittiläisen kansainyhteisön sotahautausmaa Ramlassa  on suurin Israelissa olevista kansainyhteisön hautausmaista. Muut 2 sijaitsevat  Jerusalemissa ja BeerShevassa. Jerusalemissa sijaitsevasta kansainyhteisön sotahautausmaasta kerroin äskettäin Jerusalem-postauksessani.

Harry Potterin haudasta on Harry Potter-kirjojen ja elokuvien myötä tullut jonkinlainen turistikohde, ja kuulemma Rowlingsin fanit tulevat haudalle viettämään sen fiktiivisen Harry Potterin syntymäpäivää, mistä  oikean Harry Potterin sukulaiset eivät ole mielissään.   Daily Mail-lehden nettisivuilla on joitakin vuosia sitten ollut juttu tänne haudatusta Harry Potterista.  Brittiläisen kansainyhteisön ylläpitämät sotahautausmaat täällä ovat todella hyvin hoidettuja. Ramlassa kävimme eksäni kanssa torilla, ja halusin samalla nähdä tuon sotahautausmaan. 
Hautausmaan vasemmalla puolella näkyy moskeija.
Viime viikolla torin lähellä ihastutti tämä kissa ikkunassa. Kissa varmaan näki linnun tuolla ylhäällä; niin tarkasti se tuijotti ylöspäin.
Sitä edellisellä viikolla piti hoitaa jotain asioita kaupungintalolla, ja sen jälkeen menin kadun toiselle puolelle, missä sijaitsee sarjakuvamuseo.
Museon pihalla on sarjakuvahahmoja, en tosin tunnistanut niistä yhtäkään. Tuolla ollessani oli vielä hieman viileää, nyt on ollut aivan liian lämmintä.  
Hmmm, varmaan aika raskaat shakkinappulat;D Nämä olivat erään kaupan edessä Carmel-torin sivukadulla.  

Mukavaa viikkoa kaikille:)

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Kohtaamisia 1

Minusta on aina mielenkiintoista tavata uusia ihmisiä, ja vielä mielenkiintoisempaa  jos saan kuulla heidän tarinansa , ja kirjoittaa siitä. Instagramin kautta olen jo 2 vuoden ajan "tuntenut"  kuvassa näkyvän Mahalahin, ja jossain vaiheessa, jo kauan sitten, hän kysyi voisimmeko tavata. Sovimme tapaamisesta monta kertaa, ja monta kertaa myös peruin tapaamisen. Sanoin että voimme tavata sillä ehdolla jos saan myös kirjoittaa hänestä,   ja ottaa kuvia. Se oli Mahalahin puolesta ok.
Mahalah työskentelee kokkina, ja tällä hetkellä eräässä ravintolassa  Jaffan kirpputorin alueella, joka on kauppoja ja ravintoloita täynnä oleva alue.  Sovimme että tulen vastaan Mahalahin työpäivän jälkeen,  ja odottelin jonkun aikaa, sillä välin kun päivä muuttui illaksi.
Eräälle alueen ravintolalle kuuluva herkkukauppa näytti niin houkuttelevalta.
Lopulta tapasimme. Sanoin heti että ensin otan muutaman kuvan ennenkuin on aivan pimeää.  Istuimme penkillä ja juttelimme yli tunnin, ja minulla oli paljon kysymyksiä.   Kuun alussa täällä vuosia olleet  eritrealaiset ja sudanilaiset, joilla on tähän asti ollut kollektiivinen suojastatus täällä , saivat työviisumia hakiessaan paperin, jossa heille ilmoitetaan että heidän  pitää  lähteä pois 60 päivän sisällä. Tämä koski yksinäisiä miehiä, ei perheellisiä, naisia , lapsia tai vanhuksia.  Asia joka minua surettaa paljonkin , mutta siitä ehkä lisää joskus toiste.  Halusin tietää oliko Mahalah myös tällaisen uhan alla.  Ei onneksi ole.  Mahalah on kotoisin eräästä läntisen Afrikan maasta, jonka värit näkyvät hänen päähinessään.  Hän on ollut naimisissa täkäläisen kanssa; heillä on kaksi lasta, eikä Mahalah ole vaarassa joutua täältä pois, onneksi. 
Mikä aurinkoinen persoona tämä ihminen onkaan. Juttelimme hänen kotimaastaan, siitä miten hän oli päätynyt tänne, ja rasismista. Hän sanoi ettei anna rasismin häiritä häntä, eikä kuulemma ole sitä paljon kohdannutkaan.  Hänen kotimaansa on kärsinyt diktatuurista usean vuosikymmenen ajan.  Mahalah tuli tänne Siinain kautta; laittomasti kuten niin monet muut  sitä kautta tulleet, sotaa ja diktatuuria Afrikasta  paenneet ihmiset.  Monille se on ollut traumaattinen matka, mutta Mahalah kertoi että hänellä kaikki sujui hyvin.  Ja Mahalah onneksi voi rauhassa jäädä tänne. Mahalah on kuulemma hänen ystäviensä hänelle antama nimi: äiti sen sijaan kutsui häntä Maanantaiksi  heidän kielellään, koska Mahalah syntyi maanantaina.
Olipa mukava tapaaminen.

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Puiden uusi vuosi 2018

Tänään täällä on taas vietetty Tu Bishvat-juhlaa, eli puiden uutta vuotta.  Tästä puiden uudesta vuodesta olen selittänyt tarkemmin  blogin alkuaikoina, eli täällä.  Puiden uusi vuosi oli hyvä syy  piipahtaa metsikköpuistoon, joka on yksi suosikkipuistoistani Tel Avivissa.    Puistossa on monta sitruspuuta, mutta yhdessäkään ei ollut syötävän valmista hedelmää,  ja tässä kuvan sitruunapuussa on yksi pieni kasvava sitruuna, ja samassa puussa oli sitruunankukkanuppuja, sekä muutama pieni sitruunan alku.  Sitruunahan voi antaa satoa muutaman kerran vuodessa, ja seuraava sato tässä  puussa on kai sitten kesällä.
Sateet ovat saaneet luonnonvihreän esille, ja siellä missä kesällä ei ole vihreää on nyt rehevän vihreää. Viime viikon kolmipäiväisen talvisen episodin aikana tuli paljon sadetta kerralla, mutta nyt on joka päivä aurinkoista ja lämpimämpää päivä päivältä, eikä uutta sadetta näkyvissä. Sadetta saisi tulla useammin eikä niin paljon yhdellä kerralla..
Metsikköpuistossa kasvaa yrttejä , joista yleensä poimin vähän mukaani.  Laventelia en kuitenkaan poiminut.
Puistossa kasvaa villisyklaameja, mutta ne ovat rauhoitettuja.
Istuin hetken penkille, ja kissa hyppäsi viereeni. Se oli hyvin syöneen näköinen, ja silittäessäkin huomasi että oli lihaa luiden päällä;  toisin kuin meidän puiston kissoilla, jotka ovat hieman liian laihoja  vaikka annan ruokaa joka päivä, mutta vain pienen määrän  , koska kissoja on monta.
TuBishvattina eli puiden uutena vuotena on tapana syödä kuivahedelmiä, ja niitä näkeekin joka puolella. 
Puistosta otin bussin Tel Avivin keskustan Dizengoff Center-kauppakeskukseen, jonka alakerroksessa oli kauhea mölinä, sillä siellä oli kolmessa eri paikassa hurja määrä lapsia istuttamassa puuntaimia.
Ohjaajat selittivät lapsille miten taimet istutetaan.  Kauppakeskus , joka oli Tel Avivin ensimmäinen suuri kauppakeskus, on ekologisesti suuntautunut,  ja siellä on jo 5 vuoden ajan pidetty  puiden uutena vuotena puunistutustapahtuma yhteistyössä  Hyvä Energia-organisaation kanssa.    Tänään noin 1700  lasta kaupungin eri kouluista tuli puunistutustapahtumaan.  Lapset saavat taimen, jonka he istuttavat suureen ruukkuun,  ja jokaiseen taimeen laitetaan myös lapsen nimilappu.   Puuntaimet siirretään  kasvamaan kauppakeskuksen katolle 1 vuoden ajaksi, ja sinä  aikana lapset saavat hoitaa nimikkopuitaan,  Vuoden jälkeen nuoret puut lahjoitetaan sinne missä niitä tarvitaan, esim. metsään jonka metsäpalo tuhosi.
 Kauppakeskuksen alakerroksessa oli puunistuttajille pystytetty smoothie-piste, mutta koska tämä oli ekologinen tapahtuma; smoothieita ei jaettu kertakäyttömukeissa. Eikä tehosekoittimiin tarvittava  sähkökään tullut kauppakeskuksesta.....
vaan lapset saivat itse tuottaa manuaalisesti energiaa jota tarvittiin smoothien tekemiseen. 
Olipa kiva , ja hyödyllinen tapahtuma, ja toivottavasti myös opettavainen.
Nämä menevät vuodeksi kauppakeskuksen katolle kasvamaan.
Kotiin tultua kaivoin pussista  puistosta poimimani yrtit: mäkimeiramia (oregano), yhden sitruunaruohon ja  taka-alalla näkyvää tuoksupelargoniaa, joka on hyvää teessä.

Tämä onkin tammikuun viimeinen postaus, joten hyvää alkavaa helmikuuta:)

lauantai 27. tammikuuta 2018

Saimme lyhyen talvemme

Talvi täällä Israelin keskiosassa (pohjoisessa ja vuoristoisella alueella aika kylmä) on hyvin leuto Välimeren talvi.  Tänä vuonna sateet alkoivat todella myöhään, ja joulukuu oli normaalia lämpimämpi; ei ollut tarvetta talvivaatteille.  Lähes joka vuosi täkäläiseen talveen kuitenkin sisältyy noin yksi talvisempi viikko,  ja saimme sen tämän viikon loppupuolella.  Koska pidän viileästä säästä olin todella iloinen kun tuli paljon sadetta, ja lämpötilatkin laskivat niin että vihdoinkin tuli hieman käyttöä myös talvitakilleni. Perjantai-aamuna , hetkenä jolloin ei satanut,  otin tämän kuvan keskustan alueella  , ja ihmisiä oli vain vähän liikkeellä.  Monet pysyttelivät sisällä, vaikka perjantai on viikonlopun ensimmäinen päivä  , ja se päivä jolloin ihmisiä  näkee normaalia enemmän kaduilla.
Torstai oli hurja sadepäivä; vettä tuli lähes koko päivän, ja aamulla otin tämän kuvan bussipysäkillä., Kuten kuvasta huomaa vettä tuli reilusti kerralla. Täällä sadetta joko ei tule lainkaan, tai sitten sitä tulee liikaa kerralla, ja sateet aiheuttivatkin tulvia, autojen juuttumista veteen, busseja joihin tuli sisälle vettä ym. 
Torin lähelläkin oli perjantaina tyhjää,  eivätkä kaikki torimyyjät edes avanneet kojujaan.   Perjantain ja lauantain  välinen yö oli kylmin: minun alueellani 7 astetta vähimmillään (pohjoisessa, Jerusalemissa ym, vähemmän) ja päivälämpötila on tänään ollut 12-14 astetta. Tänään satoi vain hieman, joten sää oli ainakin minulle ihan täydellinen.  Huomenna  pitäisi vielä olla aika kylmää, mutta sitten taitaa tämä ihana minitalvi olla ohi. 
Kuva täältä
Tämmöistä oli jossain paikoissa torstaina.
Kuva täältä
Ja pohjoisessa oli tällaista.
Mukavaa alkavaa viikkoa💗💙💙💜⛆☔🌞

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Pyörähdys Jerusalemissa

Pikaraitiovaunu Jerusalemin keskustassa.  Tori on vasemmalla , kahden pääkadun välissä.
Maanantai-aamuna eksäni soitti ja kysyi haluanko lähteä iltapäivällä Jerusalemiin. Tottakai halusin;  viime visiitistä siellä on jo aikaa. Iltapäivällä lähdimme sitten liikkeelle. Autossa kysyin mitä teemme Jerusalemissa, ja eksä kertoi että ensin menemme hautajaisiin.  Minä en mielelläni mene hautajaisiin,e,  ja vaikka aikoinaan   Perun reissulla olin tavannut vainajan Perussa asuvan tyttären, en halunnut mennä hautajaisiin.  Se oli onneksi eksän puolelta ihan ok,  joten hän jätti minut  Jerusalemin Mahane Jehuda torin viereen. Minulla olisi kokonainen tunti aikaa koluta tuota mahtavaa ruokatoria:)
Vaikka rakastan Tel Avivin Carmel-toria yli kaiken, niin oli tosi mukavaa taas päästä näkemään Jerusalemin ruokatoria, joka koostuu parista pääkadusta, ja monesta sivukadusta.    Jerusalemin tori on katettu, toisin kuin  Tel Avivin tori,  jossa voi kastua sateella.
Niitä pienempiä torikatuja tuolla on niin monta että välillä en oikein tiennyt missä olin, mutta torin alueella on monen monta ruokapaikkaa, ja ne olivat lähes kaikki täynnä,  sillä oli vielä lounasaika.
Olisin halunnut mennä sisälle marsipaanikauppaan,  sillä Tel Avivissa en ole nähnyt samanlaista, mutta juuri kun halusin mennä sisälle tutkimaan niin sinne tupsahti suuri  ryhmä, jotka olivat jollain ruokakierroksella.  Nämä värikkäät marsipaanit olivat kaupan ulkopuolella.
Kiersin ja kiersin, ja löysin etiopialaisen kaupan, josta ostin rakastamaani etiopialaista mausteseosta, berbereä Tel Avivissa kun sitä saa vain puolen kilon tai kilon pusseissa, mutta tuolla mausteseosta oli irtopainossa.  Kaupassa oli myös kuvassa näkyvät etiopialaiset injera-leipälätyt. 
Kaupassa oli myös  etiopialaisia kahvikuppeja, joita varmaan ostavat vain etiopialaiset tai Etiopia-fanit.
Tässä kaupassa oli kone, joka tekee riisikakkusia. Tiedättehän, niitä  jotka muistuttavat pahvia...Kaupassa valmistetaan myös tattarista tehtyjä kakkusia, jotka maistuvat paljon paremmalta kuin riisikakut, joten ostin paketillisen.
Juustot ovat maistuneet juustokauppiaalle.
Sieltä ajoimme ylös Öljymäelle.  Heti autosta ulos astuttuamme  näimme kamelin, ja vaikka olen samassa paikassa ollut kamelin kyydissä joskus ikuisuus sitten, kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, niin nyt minua säälitti tuo kameli, ja toivoin että omistaja kohtelee sitä hyvin.  Ainakin se näytti suhteellisen hyvinvoivalta.
 Ylhäältä Öljymäellä on mahtavat näkymät alas kaupunkiin, ja suoraan edessä näkyy Jerusalemin vanhaa kaupunkia, josta erottuu kultakupolinen  Kalliomoskeija.
Tämä on näkymä kun katselee sivummalta.
Tässä vasemmassa alakulmassa näkyvät  venäläisortodoksisen Maria Magdalena-kirkon kultaiset kupolit. Kirkko on Getsemanen puutarhan vieressä.  Kirkon kryptaan on haudattu prinssi Philipin, Edinburghin herttuan, äiti,  Battenbergin prinsessa Alice.    Prinsessa Alice kuoli Buckinghamin palatsissa vuonna 1969, mutta hänet haudattiin toivomustensa mukaan kirkon kryptaan  tätinsä , suuriruhtinatar  Elisabeth Fjodorovnan viereen.
Näköalapaikan takana sijaitsee 7 Arches-hotelliHotellin rakennutti aikoinaan Jordanian hallitus, ja se toimi vuosikymmeniä InterContinental-ketjun hotellina, kunnes  InterContinental-ketju ensimmäisen Intifadan aikana  päätti luopua yhteistyöstä hotellin kanssa. Hotellin nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa.  Vanhahtanut hotelli restauroitiin vuonna 2016, ja hotellin kaikki työntekijät ovat itäisen Jerusalemin arabipuolelta. Hotellin paras puoli on näkymä alas Jerusalemin vanhaan kaupunkiin.
Eksän piti mennä vessaan , ja hotelli oli sopivasti ihan vieressä ,  joten sinne.  Hotellin toisen kerroksen aulassa huomasin nämä koristeelliset lamput.
Öljymäeltä ajoimme alas, ja sieltä kohti Scopusvuorta , sillä seuraava kohteemme oli brittiarmeijan sotahautausmaa Scopusvuoren alueella.
Tänne on haudattu ensimmäisen maailmansodan aikana Palestiinassa kaatuneet (taisteluissa ottomaaneja vastaan)  brittiläisen kansanyhteisön  sotilaat ja muu henkilökunta. Hautausmaalla on 2, 515 hautaa , ja englantilaisten lisäksi sinne on haudattu  Australian, Uuden Seelannin, Intian, Egyptin ja brittiläisen Länsi-Intian sotilaita ja henkilökuntaa. Hautojen joukossa on myös  kansainyhteisön juutalaiset sotilaita.   Kansainyhteisön  sotahautausmaita on Israelin alueella 3: Jerusalemissa, Ramlassa sekä BeerShevassa. Ramlan kansainyhteisön sotahautausmaalla lepää ikuista untaan  mm. Harry Potter,  joka kuoli toisen maailmansodan aikaan Hebronissa.
Hautausmaan vieressä kukki mantelipuu.
Sotahautausmaalta ajoimme kohti  Itkumuuria,  sillä eksä oli luvannut parille tutulleen laittaa heidän kirjoittamiaan lappusiaan muurin koloihin.
Tässä vaiheessa  eksällä oli nälkä, joten pysähdyimme erään itä-Jerusalemin leipomon edessä.  Siellä oli laatikollinen jättikokoisia falaffeleita, ehkä 4 kertaa suuremmat kuin normifalafelit. Eksä osti 3 jättifalafelia, ja kun olin puraissut muutaman palasen jättifalafelista, tuntui kuin söisin sementtiä, ja onneksi oli vesipullo mukana.  Eksä söi niitä hieman enemmän, mutta hänelle jäi hieman ihmeellinen olo noista möhkäleistä.
Leipomon jälkeen oli aika ajaa kotiinpäin, ja  pääosin uskovaisten asuttamalla  alueella otin salakuvan auton ikkunan kautta.  Jerusalem on täynnä historiaa, ja tällä matkalla tuli nähtyä siitä osa.